Vaikka olen konkreettisesti saanut proseminaarityön suhteen aikaan hyvin vähän (no, on sitä nyt jo 17 sivua, mutta se on viime päivien satoa se), olen jo ainakin kuukauden jakanut elämäni kahteen osaan: pre- ja postproseminaarityönpalautuspäivä. Pre-aikaan olen ajatellut, että "en nyt mene ostamaan kenkiä, ostan sitten kun prose on palautettu" ja "voi vitsi, tuon kirjan luen kyllä heti kun prose on palautettu" tai varsinkin että "nyt en kyllä voi mennä kaljalle, vaan voi pojat että juon kaljaa sitten kun prose on palautettu". No, palautuspäivä on ylihuomenna. Vielä on tietysti kaikenlaista kirjoitettavaa, kuten nyt vaikka viimeinen luku (yhteenveto). Olen myös jättänyt inhottavimmat analysoitavat hengailemaan lukujen loppuun ranskalaisten viivojen varassa, eli niille pitäisi tehdä varmaan jotain (no, ehkä). Lisäksi lähes kaikki ulkoasuseikat olen suosiolla jättänyt loppuun, ja niiden kanssa viimeistään olen vähällä menettää mielenterveyteni. Ainakin jos vanhat merkit paikkansapitävät. Ja miksipä eivät pitäisi.
Oli miten oli, minulla on siis jo vaikka mitä suunnitelmia sen hetken varalle, kun olen painanut "lähetä"-nappia ja teelmäni on lähtenyt maailmalle. (niihin suunnitelmiin sisältyy, kuten nokkelimmat varmaan jo arvasivatkin, kaljaa). Vähän ihanaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti