Männä vuonna luin blogin sivuun tekemäni listauksen mukaan 43 kirjaa. Lisäksi luin ainakin kaksi kirjaa, joita en lisännyt listaan, keväällä Pussikaljaromaanin (mutta olin lukenut sen jo kerran aiemmin) ja kesällä Harry Potterin viimeisen osan, Harry Potter and the Deathly Hallows (pohjustuksena elokuvalle, tämänkin olin lukaissut jo aiemmin). 43 ei ole mielestäni erityisen monta kirjaa, vaikka onhan se varmasti aika lailla keskivertoa enemmän. Kuitenkin, keskimäärin alle kirjan viikossa lukevana en nyt laskisi itseäni miksikään himolukijaksi. Lukeminen myös menee jotenkin kausissa, keväällä luin taas kerran paljon vähemmän kuin kesällä ja syksyllä.
Yritin valita vuoden top-kympin, mutta valitsinkin sen sijaan vuoden top 9+3 kirjaa. Ensimmäinen puolikas vuoden kirjasaldosta oli helppo karsia pois heppoisuuden, tylsyyden, silkan huonouden tai muun syyn takia. Koska kuitenkin luen niin monen eri genren kirjoja, aloin pohtia olisiko sittenkin mielekkäämpää listata vuoden parhaita eri luokissa, sillä hyvätkään jännärit tuskin pääsevät muuten tuolle listalle. En tiedä. Mutta viime vuoden suosikkikirjani ovat seuraavat (yhdeksän ensimmäistä eivät ole missään erityisessä järjestyksessä, kolme viimeistä jäivät kisaamaan mukaanpääsystä):
Markus Nummi: Karkkipäivä
No tätähän minä juuri kehuin. Hyvä romaani, hyvä kirjailija.
Patti Smith: Just Kids
Mielenkiintoinen kirja, poikkeuksellisen hyvin kirjoitettu rock/taide-elämäkerta (Keith Richardsinkaan ei ollut huonompi, mutta se on joka tapauksessa vasta tämän vuoden kirjoja).
Rauli Virtanen: Saigonista Bagdadiin
Mielenkiintoisia kertomuksia, kuvat höystävät. Ei ehkä voita sotakirjeenvaihtajasuosikkiani Kapuscinskia, mutta aika hyvä yritys siihen suuntaan.
Yasmina Khadra: Attentaatti
Kerrassaan erinomaisesti kirjoitettu pienehkö romaani suuresta aiheesta. Pitää ottessaan jne.
Pablo Tusset: Parasta mitä voisarvelle voi tapahtua
Hehe, hauska. En ehkä yleensä lue ihan tällaista ja loppuratkaisu oli vähän kökkö, mutta silti eri mainio kirja. Kuulemani mukaan Tussetin seuraava teos Sian nimeen ei ole yhtä hyvä, mutta kaipa senkin voisi lukea.
Miina Supinen: Liha tottelee kuria
En vieläkään osaa päättää kuuluisiko tähän sittenkin tuo Apatosauruksen maa. Ehkä.
Elina Hirvonen: Että hän muistaisi saman
Luin myös Hirvosen tuoreemman Kauimpana kuolemasta, mutta vaikutuin tästä kyllä enemmän. Vaikka ei se toinenkaan mikään huono ollut, sinänsä.
Fray Diego de Landa: Kertomus Jukatanin asioista
Mielenkiintoinen ja hupaisakin kirja ainakin niille, joita kiinnostaa Latinalaisen Amerikan historia, konkistadorit, mayat ym. Landa, aikalaistodistaja, on välillä aika kujalla, siis nykyihmisen silmin, lisää hauskuutta välillä. Toisaalta aika karu homma.
Leena Parkkinen: Sinun jälkeesi, Max
Hyvä, esikoisromaani, sirkus, friikkejä, sujuva kerronta, kaikenlaisia ansioita siis.
Bubbling under:
Charles Dickens: A Christmas Carol
Lähinnä siksi, että ensimmäinen lukemani Dickens. Tykkäsin, en tiedä palaanko Dickensin pariin enää.
Miina Supinen: Apatosauruksen maa
Ehkä se olisi sittenkin tämä, joka kuuluisi tuonne yhdeksikköön?
Anna-Lena Laurén: Vuorilla ei ole herroja
Mielenkiintoinen! Kaukasia kiinnostaa, en kyllä oikein osaa sanoa miksi.
Lisäksi jäin miettimään luinko Aravind Adigan Valkoisen tiikerin tänä vai viime vuonne? Jos tänä, se kyllä varmaan kuuluisi parhaimmistoon.
Vuoden paras dekkari oli ehkä Nesbøn Panssarisydän. Lapiduksen Siisti kosto ei miellyttänyt yhtä paljon kuin ykkönen, se melkein harmitti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti