Nicole Krauss: Rakkauden historia

Jossain aivojeni perukoilla olen aiemminkin tiedostanut Nicole Kraussin olemassaolon, luultavasti lähinnä siksi, että Krauss on Jonathan Safran Foerin puoliso, ja pariskunta luonnollisesti kuuluu jonkinlaiseen nuoreen, usein juutalaiseen, varmasti liberaaliin brooklyniläiskirjailijoiden eliittiin, jossa kirjoitetaan mainioita, palkintoja kahmivia kirjoja mitä luomupiireilyltä ehditään. Minulla tosin on toivoton taipumus jättää kesken Jonathan Safran Foerin kirjoja: Kaikki valaistuu:n lainasin kerran kirjastosta, mutta vein sen takaisin, kun en ehtinyt koskaan toista sivua pidemmälle. Extremely Loud and Incredibly Closen lainasin ystävältäni, innostuin aluksi kirjasta todella ja pääsinkin varmaan puoleen väliin. Nyt kirja on edelleen hyllyssäni (L, en ole unohtanut palauttaa sitä! En vaan ole vielä päässyt loppuun!) ja aion edelleen sen lukea loppuun, jonain päivänä. Sitten viime vuonna ostin miehen kirjan Eating Animals, ja se ei nyt varsinaisesti ole jäänyt kesken, sillä lueskelen sitä kyllä edelleen, joskin aika verkkaisesti. En oikein osaa selittää, miksi minulle ja Foerille on käynyt näin, sillä olen tosiaan pitänyt hänen kirjoistaan silloin kun olen niitä alkanut lukea (no Kaikki valaistuu:sta en osaa sanoa, mutta noin muuten).

No se Foerista, sillä eihän ole Kraussin vika, etten ole saanut luetuksi sen miehen kirjoja (onpa muutenkin kerrassaan  ärsyttävää lähestyä naista sen miehen tekemisten kautta. Siri Hustvedilla olisi varmaan myös aiheesta sanottavaa...). Olin siis kuitenkin unohtanut Kraussin olemassaolon, kunnes Kaikki mitä rakastin -blogin Eeva hehkutti Rakkauden historiaa blogissaan pari viikkoa sitten. Unohdin taas asian, kunnes eilen menin kirjastoon ja huomasin kirjan nököttävän hyllyssä. Ja onneksi huomasin, kirja nimittäin tosiaan on kerrassaan erinomainen!

Kirjan New Yorkissa seikkailevat kuolemaa odottava juutalaisvainoista selvinnyt puolanjuutalainen Leo Gursky ja erään kirjan päähenkilön mukaan nimensä saanut ja isänsä menettänyt Alma Singer. Mukana ovat myös miehensä kuoleman musertama Alman äiti ja omituisesti käyttäytyvä pikkuveli Lintu (alkup. ilm. Bird), Leon ainoa ystävä Bruno, kuuluisa kirjailija ja eräitä edesmenneitä henkilöitä. Lissäksi kirjan sisällä on toinen kirja. Alman ja Leon kohtalot kietouvat tuon kirjan ja siihen tavalla tai toisella liittyvien ihmisten ympärille. Sen enempää kirjasta ei oikeastaan voi sanoa, spoilaamatta, mutta kertomus on mukaansatempaava ja kerrassaan lumoava (enkä edes koskaan käytä sanaa lumoava) hauska ja sitä paitsi hiton hyvä. Jos olisin englanninkielinen sanoisin, että significant, ehkä jopa genius. Nyt mielin saada käsiini kirjailijan esikoisen Man Walks Into a Room (itseasiassa latasin siitä jo sneak peekin puhelimeni kindle-sovelluksella).

No oli minulla kyllä jotain kritiikkiäkin: kirjan Suomen-version kansi (vieressä) on kerrassaan hirvittävä, enkä olisi ikinä tarttunut kirjaan, jos en olisi tiennyt tarinan olevan jotain ihan muuta kuin siirappista rakkaustahmaa (siis mitä helvettiä siellä Gummeruksella on oikein ajateltu?). Livenä kirjan kansi on vielä hivenen ällöttävä pinkki ja fontistakin tulevat mieleen lähinnä sellaiset "laatukertojat" kuin Catherine Cookson tai Nora Roberts. En nyt väitä, että englanninkielistenkään (ks. yllä) versioiden kannet ovat mitään mestariteoksia, mutta ainakaan ne eivät ole harhaanjohtavia.

Kannesta viis, mutta lukekaa tämä kirja, jos ette ole vielä lukeneet.Vaikka. Tai voitte te lukea jotain muutakin, kunhan luette.