on jäänyt jotakin tuuleen

Jopas jotakin, Comandante en Jefe, toveri Fidel Castro luopuu Kuuban presidenttiydestä ja armeijan komentajuudesta, kertoi Hesari tänä aamuna. Jo väistyi Kosovo uutisista. Tässä aamupäivän ratoksi lueskelin Castron viestin Granma-lehden nettiversiosta. Koska kaikki lukijani eivät ehkäpä osaa espanjaa, tiivistän tässä hieman Comandante Castron viestiä: Castro toteaa hoitaneensa presidentin virkaa jo monta vuotta, tämän jälkeen kertaa hieman terveydentilaansa ja terveysongelmiaan ja kertoo, että halusi valmistaa kansan poissaoloonsa, sekä poliittisesti että psykologisesti. Viestin oleellinen osa lienee tämä:

A mis entrañables compatriotas, que me hicieron el inmenso honor de elegirme en días recientes como miembro del Parlamento, en cuyo seno se deben adoptar acuerdos importantes para el destino de nuestra Revolución, les comunico que no aspiraré ni aceptaré- repito- no aspiraré ni aceptaré, el cargo de Presidente del Consejo de Estado y Comandante en Jefe.

(sinnepäinkäännös: Rakkaille maanmiehilleni, jota tekivät minulle valtaisaa kunniaa valitessaan minut äskettäin jäseneksi Parlamenttiin, jonka keskiössä päätetään vallankumouksemme kohtalosta, kerron teille, että en tavoittele enkä hyväksy - toistan - en tavoittele enkä hyväksy valtioneuvoston presidentin ja armeijan ylipäällikön virkaa.)

Tämän jälkeen Castro siteeraa kirjeitään Randy Alonsolle, Mesa Redonda -nimisen ohjelman ohjaajalle (Kuuban tv:ssä). Näissä katkelmissa Castro kertoo vallankumouksen haasteista ja perustelee mm. miksi on aika antaa tietä nuoremmille, mutta kuitenkin samalla luottaa vallankumouksen "vanhaan kaartiin".

Että tämmöistä. En sitten ehtinyt Kuubaan Castron aikana. Saattoi kyllä olla melko fiksukas teko Castrolta (jos siis ajatellaan systeemin jatkuvuuden kannalta) siirtää valta pois itseltään jo elinaikana. Floridassahan kai jo odoteltiin Castron kuolemasta seuraavaa hämmennystä. Muuten nyt ottamatta kantaa juuri nyt Kuuban systeemin toimivuuteen tai sen moniin puutteisiin ja vikoihin, oman kuolevaisuuden myöntäminen ei kai yleensä ole kuulunut itsevaltiaiden pirtaan. Jep, pisteet Castrolle.

äh

Bloggaan nyt sitten kun en muutakaan näytä saavan aikaiseksi (pitäisi saada aikaan seuraavia asioita: hakea virallinen opintosuoritusote, pohdiskella kevään opintoja, viedä yksi resepti uusittavaksi, tiskata ja kääriä futon). On vaan jotenkin nääh-olo. Tulisipa kevät edes, olen jo melko kyllästynyt jatkuvaan harmauteen. Tarkemmin ajatellen ei minua kyllä huvita blogatakaan, vaikka äsken mielin vielä avautua muutamista lempiaiheistani, kuten ihmisten loppumattomasta typeryydestä, SDP:n puheenjohtajakisasta ja yhdestä kirjasta, jota luen. äh.

havaintoja lontoosta

Käväisimme talven ratoksi Lontoossa. Se oli mielestäni sangen kelvollinen, ihmiselle sopiva kaupunki, jossa viihtyisi pitemmänkin tovin (kuin viikon) henkilö. Koska itselleni tyypilliseen tapaan en ottanut matkalla valokuvia, jaan sen sijaan tähän havaintojani englantilaisista ja heidän mainiosta kaupungistaan.
1. Englantilaispäättäjille ei taida olla järin suurta luottamusta kansalaistensa niin sanottuun maalaisjärkeen eli 'common senseen'. Tätä luottamuksen puutetta ilmentää kansalaisten jatkuva ohjeistus ja komentelu erilaisten kylttien muodossa. Onkin selvää, että jos kansalaista ei erikseen varoiteta kynnyksistä, matalista katoista (mind your head!), raosta metrovaunun ja laiturin välissä (mind the gap!), sähkövirrasta (danger! risk of death!), ovien avaamisesta tai sulkemisesta (fire door, keep shut! risk of death if opened! don't lean against the door! closing! stand clear!) tai liukuportaiden vaaroista (hold the handrail! walk, don't run!), on kansalainen alituisessa kuolemanvaarassa, tai ainakin mahdollisesti satuttaa itseään, jollaista ei toki voida sallia. Kylttien lisäksi kansalaisturvallisuutta valvoi cctv-kamera n. metrin välein.
2. Englantilaiset ovat osanneet rakentaa mm. pompöösin parlamenttitalon, jokusen linnan, ison kellon ja monta hienoa kirkkoa. Tästä huolimatta he eivät osaa rakentaa ilmastoonsa (joka ei tosiaan sanalla sanoen ole kovin kaksinen!) sopivia asuinrakennuksia, joissa olisi esimerkiksi eristys. Sen sijaan heillä on rappukäytävässä kokolattiamattoa, huonosti toimiva lämmitysjärjestelmä ja eri hana kylmälle ja kuumalle vedelle. Lisäksi suunnilleen kaikkialla vetää.
3. Viitaten edellä mainittuun, englantilaisilla on myös ilmeisesti kova muutosvastarinta.
4. Metro on kätevä ja toimii hyvin, paitsi silloin kun ei toimi.
5. Museot ovat ilmaisia, joka on erinomainen asia. Käytiinkin Tate Modernissa (n. neljä tuntia), Tate Britainissa (n. kaksi tuntia) ja British Museumissa (n. neljä minuuttia).
6. The Guardian on hyvä sanomalehti. Aika monen muun lehden kannessa oli tissit. Tai Britney. Tai molemmat.
7. En ole vieläkään syönyt fish and chipsiä. Hippien vegaaninen shepherd's pie oli hyvää. Kaljakin on hyvää.
8. Useimmissa paikoissa oli kasvisruokavaihtoehtoja (jotka, toisin kuin eräissä muissa maissa, joita en nyt tässä mainitse nimeltä, eivät sisällä kinkkua), ja ruokapaketeissa lukee 'suitable for vegetarians' joskus myös melko tarpeettomasti (vai onko muka olemassa vettä joka ei sovellu kasvissyöjille? tai appelsiinimehua?).
9. Paikalliset olivat kohteliaita ja kivoja kaikkialla (paitsi yksi vanhempi kassarouva Sansburysissa), mikä on mukavaa. Itse en aina älynnyt olla niin tolkun kohtelias ihan aina. Ei oikein luonnu hokea kiitosta ja pleasea useita kertoja yhden lausuman aikana.
10. Englannissa on oikea kangaskassivillitys. Kaikki kynnelle kykenevät kaupat, kirjastot ja muut paikat kaupittelivat erilaisia kangaskasseja ja muita reusable-pusseja. Suomessahan ainakin mummot ja hipit ovat jo ammoisista ajoista käyttäneet kangaskasseja, joten sikäli tuo (sinänsä tervetullut) villitys oli vähän hassu.

Lopetan nyt tällä erää tähän, ja alan selvitellä, miten menettelen Kelan, tuon jokaisen opiskelijan rakkaimman vihollisen kanssa. Ne penteleet nimittäin eväsivät opintotukeni. (tähän liittyy pitkä selostus, jota en nyt tässä kerro, paitsi sen varoitan, että älkää ikinä luottako kelan virkalijaan, jos se sanoo, että "tämän pitäisi olla tällä selvä". Ei ole, vaan valehtelee kuin muuli, se virkailija!)

aivoräjähdys

Argh! Ärsyttää! Miksi ihmiset on niin tylsämielisiä tampioita?!? Ja miksi ne pääsee laukomaan typeriä mielipiteitään lehtiin? En ymmärrä!! Mitä väliä, jos jollain on asunnossa avokeittiö! Voi kyynel, jos naapurisi polttaa omalla parvekkeellaan kessua! Itke mulle joki! Nuijat, ansaitsette avokeittiönne ja ketjupolttajanaapurinne! Nii!

muutamia syitä pitää ihmiskunnasta

Ihmiskunta on tehnyt muutamia mielestäni sangen hienoja ja verrattomia keksintöjä, jotka ovatkin oivallinen syy olla vihaamatta ihmiskuntaa, ainakaan kovin paljoa. Henkilökohtaiset suosikkini, ihmiskunnan kerrassaan lyömättömät saavutukset ovat:
1. Luku- ja sitä myöten myös kirjoitustaito.
2. Polkupyörä.
3. Juusto.

Elämänohje

Elämässä ei tapahdu oikein mitään, mistä jaksaisin avautua. Olen lukenut ihan hyviä kirjoja tosin, ja juonut kaljaa välillä. Lukekaa kirjoja ja juokaa kaljaa, se on kivaa.

ruokabloggausta vol. 2 (?)

Valmistin tuossa eilen sangen makoisaa rucolapestoa uudenuutukaisella, punaisella suristimellani (tunnettaneen myös nimellä tehosekoitin). Makoisaan rucolapestoon tulee puntti rukolaa, valkosipulinkynsi (rohkeimmat voivat sijoittaa vaikka kaksi), sopivankokoinen pala parmesaanta palasina, kourallinen pinjansiemeniä tai vaikka cashewpähkinöitä, suolaa, pippuria ja reipas sekä toverillinen luraus neitsytoliiviöljyä. Sitten huristellaan kaikki jossain surruttimessa tahnaksi, tarpeen vaatiessa voi öljyä lisätä. Nam!

Nyt menen valmistelemaan mansikkamargaritaa samaisella suristimella, uunissa muhii juustokakku. Kyllä minusta joku vielä kunnon vaimon saa!

nasse-setä on nyt hyvin, hyvin vihainen

Tänään olen pohtinut esimerkiksi sitä, miksi voittopuolisesti useimmat lapsille ja lapsenmielisille suunnatut hahmot, kuten Joulupukki, Nasse-setä (?) ja äiti, puhuvat itsestään kolmannessa persoonassa alati ja kaikkialla. On suorastaan mielenkiintoista, miten vakiintuneesta konventiosta on kyse, ja kuinka ylittämätön se on. Esimerkiksi kun Joulupukki pääsee Nyt-liitteeseen kertomaan, mikä on hottia nyt, pukki sanoo "joulupukki kuunteli ensimmäiseksi.." jne.

Itse asiassa Nasse-sedän vitsi aika pitkälti pohjaa tähän juttuun, ehkä. Nasse-setä on nyt harvinaisen selvinpäin. Tsihihi...

Tekee mieli juoda kaljaa, ja sitä vastoin ei ollenkaan huvita huomenna tai sitä seuraavanakaan päivänä mennä töihin.

Tälläista tällä kertaa, en nyt jaksa yrittää enempää vaan sen sijaan menen juutuupiin katselemaan hupaisia videoita!

ahaa-elämyksiä metroasemalla (ja vähän muuallakin)

Tiedätte varmaan sen tunteen, mikä tulee kun tajuaa jotain todella itsestäänselvää (ns. Salon Riitta -ilmiö). Nuorempana sellaisia ahaa-elämyksiä tuli varmaan enemmän, mutta silloin tiesi ihminen muutenkin vähemmän, joten eipä niistä tullut meteliä pidettyä. Nyt aikuisempana ahaa-elämykset ällistyttävät, ja ehkä nolottavatkin itseä, kerta ei ole tajunnut jotain umpi-itsestäänselvää juttua. Minua esim. nolotti kun tuossa muutamia vuosia sitten itselle valkeni Videofirma Makuuni -"sanaleikki" (lainausmerkit siksi kerta ei ole minusta kaksinen sanaleikki).

Nolottavien ahaa-elämysten lisäksi on vähemmän nolottavia ahaa-elämyksiä, sellaisia, jotka tulevat esim. uuden kielen opinnan myötä. Sellainen tuli minulle tänään Itäkeskuksen metroasemalla metroa odotellessani. Metroaseman seinässä oli mainos, kuten niissä tapaa olla. Nyt silmäni harhailivat huulirasvamainokseen ja koin valaistuksen. Huulirasvan merkki oli Mirame, ja tuota huulirasvaa on myyty ehkä niin kauan kuin muistan. Vasta tänään, aivan yht'äkkiä, tajusin että suomeksi huulirasvan nimi on 'katso minua' (mira on siis espanjan mirar- eli katsoa-verbin imperatiivi, johon liittyy suora objektipronomini 'me' 'minua').

Tarjoan muuten kahvin (tai jos hyvin käy, ehkä jopa kaljan) sille, joka ilman mitään karttoja, halukoneita, wikipedioita tai muita kommervenkkejä tietää/muistaa, mikä on Tonava-joen englanninkielinen nimi. Minä en tiennyt. Nyt tiedän. Ken tietää, kertokoon myös, missä tämä tieto on opetettu.

lähes loma

En ole jotenkin jaksanut kirjoitella. Kun ei ole oikein ollut asiaa, ja merkittävä osa aivoenergiaa on mennyt siihen, että on ylipäänsä muistanut mennä töihin ja tentteihin ja palautella koulujuttuja. Tänään palautin viimeisen työn, eli nyt olisi muuten loma, paitsi ettei ole kun on töitä.

Lisäksi:
Valmistimme tänään piparkakkutaloprojektin viimeisen eli kokoamisvaiheen. Siitä tulee kuva tai pari, ehkä tännekin.
Kävin kirjastossa, siellä oli mukavaa.
Kävin ulkona, siellä oli kaikkea muuta kuin mukavaa (mikä sekin juttu oli, että eilen nukkuessani oli satanut jotain metri loskaa, jossa nyt saa sitten kahlata?!?).
Pitäisi varmaan miettiä jotain joululahja- ym. juttuja.
Haluaisin kovasti jonnekin ulkomaille tai Barcelonaan.
Janottaa ja vesipullo on tyhjä.

Huomenna pitää muistaa mennä töihin.