1. E. L. James: Fifty Shades of Grey (koko trilogia)
Olin vielä kesällä varovaisen, joskin etäisen utelias tämän suhteen, mutta nykyään lähinnä ärsyttää ja/tai kuvottaa jo ajatuskin. Ei ei ei. Mieluummin luen vaikkapa Phil Androsin eli Samuel Stewardin homopornografiaa, jota Innolta tänä syksynä ilmestyy. Tai oikeastaan ajattelinkin lukea. Mutta Jamesiin en koske. Ei huvita eikä kiinnosta.
2. Paulo Coelho: koko tuotanto
Coelhon dissaaminen on tietysti kirjablogosfäärissä kauhean suosittua, mutta ei voi mitään: yhden tyypin kirjan kerran epätoivoissani (=ei muuta luettevaa käsillä) luin, ja se oli puistattava kokemus. Ei tarvetta enempään.
3. J. R. R. Tolkien: Silmarillion
Tolkieniin minulla on vähän kaksijakoine suhtautuminen. TSH-trilogian olen lukenut kyllä varmaan kahdestikin ja jossain määrin tykännyt tai ainakin viihtynyt sen parissa, vaikka se mielestäni onkin paikoin aika pahasti tyhjäkäynnillä ja tarpeettomasti venytetty lopusta. Hobittia yritin sitten viime talvena lukea, enkä vaan kerta kaikkiaan päässyt edes puoleen väliin, niin tylsä se oli. Mielikuvissani Silmarillion on vieläkin tylsempi, joten se ei kyllä kiinnosta tippaakaan.
4. C. S. Lewis: The Chronicles of Narnia (tai Narnia-sarja)
Vapaalla assosiaatiolla Tolkienista. Tämä löytyy hyllystäkin, mutta minulla on sellainen tunne, että tämä olisi kannattanut joko lukea silloin ala-asteiässä, tai sitten ei ollenkaan (muistaakseni olenkin ehkä ensimmäisen osan lukenut). Vaikka kyseessä toki onkin lastenkirjallisuuden klassikko. Siitä huolimatta ei. Nääh.
5. Kalle Päätalo: Iijoki-sarja
Tämä nyt ei herätä sen suurempia vastenmielisyyden tunteita, mutta veikkaisin, että sarja ei tule koskaan kiinnostamaan niin paljon, että oikeasti lukisin sen. Maailmassa on kun erilaisia massiivisia kirjoja tai sarjoja, jotka ihan oikeasti kiinnostavat, joten ne taitavat ajaa Päätalon ohi.
6. Sven Hassel: tuotanto
Tähän voisi laittaa myös vaikkapa sotakamreeri Lehväslaihon tuotannon tai minkä tahansa bulkkimeiningillä laaditun sotakirjallisuuden. En jotenkin näe lukevani. Paitsi jos kaikki muut kirjat jotenkin mystisesti tuhoutuisivat maan päältä niin sitten. Ehkä.
7. Robert Ludlum: Medusan isku
Tai mikä tahansa vastaava teos tältä tai muulta periamerikkalaiselta jännityskirjalta (esim. Tom Clancy, Clive Cussler, Jack Higgins) ei kiinnosta niin, että aikoisin lukea. Dekkarit ehkä, niistäkin lähinnä pohjoismaiset.
8. Juha Vuorinen: Juoppohullun päiväkirjat (yms.)
Arvostan Juha Vuorista jonkunlaisena kirjallisuuden self-made-manina ja itsepäisenä tyyppinä, mutta miehen kirjat eivät kyllä kiinnosta yhtään. Ja kai siinä vähän ärsyttää sellainen alleviivattu epä-älyllisyys ja rehvakkuus. Plaah.
9. Dave Pelzer: Pimeän poika (The Child Called "It")
Pelzer saa nyt edustaa tässä jossain määrin ylenkatsomaani misery lit -genreä. Toinen vaihtoehto tähän olisi ollut omaelämäkerta siitä tyypistä, joka oli jonkunsortin jenginuori ja huumekauppias, kunnes pääsi Jessen porukoihin ja teki parannuksen, mutta en nyt saa mieleeni sen enempää kirjan kuin kirjoittajansakaan nimeä.
10. Raamattu
Minua oikeasti kyllä jonkun verran kiinnostaisi lukea tämä, öö, teos, ja olen sitä paikka paikoin lukenutkin (siis muutenkin kuin pakon edessä tai etsiäkseni Hesekielin kirjat härskeimmät kohdat), mutta jos nyt ihan rehellisesti ajattelen kahlaavani läpi kaikki ne sukuluettelot ja sekavat selostuksen kahden vuosituhannen takaisten aavikkoheimojen edesottamuksista, niin eipä kyllä tunnu järin todennäköiseltä, että tulisin tähän oikeasti joskus tarttumaan. Olisikohan tästä olemassa joku kustannustoimitettu versio?
Ensin ajattelin, että tämän listan laatiminen olisi ollut vaikeampaakin, mutta nytpä huomaan, että sieltähän jäi puuttumaankin kaikenlaista. Mietin myös muutaman arvostetun klassikon kohdalla niiden lisäämistä mukaan, mutta olen kuitenkin niin optimisti, että aion lukea ties mitä Tolstoita, vielä joskus. Ja se Ulysseshan on työn alla parhaillaankin.
Kuvat eivät liity asiaan.
Sanoit kyllä Juha Vuorisesta hyvin. Ja minä olen lukenut sen ekan Juoppiksen. 20 ensimmäistä sivua nauratti, loput tympi.
VastaaPoistaRaamatusta riittää mielestäni Uusi Testamentti :) Se on jo vähän tolkullisempaa kampetta ja siihenhän kristinusko perustuu.
Minä taas järkeilin Raamatun suhteen vähän niinkin, että eikös siellä Uudessakin ole aika lailla päällekkäisyyttä, että jos lukisi jonkun niistä evankeliumeista vaan. Mikähän olisi paras? :)
PoistaVuorinen on vienyt tuon alleviivatun epä-älyllisyyden ja vastenmielisillä asioilla rehvastelun melkoisiin potensseihin. Olen Juoppiksen lukenut ja yhden dekkariparodian ja katson, että olen velvollisuuteni tehnyt, ts. tiedän, mistä on kysymys ja osaan usuttaa lukuhaluttomia teinipoikia kokeilemaan. Tosin kirjat on koulun hyllystä varastettu...
VastaaPoistaFiftyn unohdin omalta listaltani,mikä harmittaa kovasti (joudun tekemään kohta toisen listan!), samoin Coelho. Silmarillionin olen oikeasti lukenut, mutta eihän se mikään romaani ole vaan jonkinlainen hakuteos hurahtaneille. Narniankin olen joskus kahlannut läpi, ei muistikuvia tarinasta tms. Päätalo oli minunkin listallani ja joku siitä otti nokkiinsakin. Raamattu on minulla keskeneräisissä projekteissa.
Kovin samankaltaisia listoja näistä tuntuu syntyvän. Ovatko kirjabloggaajat sivistymättömyydellään brassailevaa tolloporukkaa, vai mistä on kyse?
Vuorisen ansiohin olisi kyllä lisättävä, että hänen teelmiään tosiaan lukevat sellaisetkin, jotka eivät muuten kirjaan tartu. Ehkä meidän muiden ei niitä tarvitsekaan lukea :D Silmarillionin sisällöstä minulla ei edes ollut todellista mielikuvaa, mutta en siis ollut ihan hakoteillä sen epäkiinnostavuuden kanssa!
PoistaMinusta on ihan virkistävää, että tulee tällaisiakin listoja ja sitä kautta ehkä vähän erilaista keskustelua kirjoista, vaikka ensin kyllä itsekin emmin tällaisen laatimista. Kyseessä on ehkä enemmän oman maun reflektointi kuin sivistymättömyydellä brassailu, ainakin, kun iso osa esiin nousseista kirjoista on kuitenkin tavalla tai toisella ihan perustellusti suht vähän arvostettua kirjallisuutta, ts. tavalla tai toisella "hömppää" tai huuhaata, eikä pelkkiä klassikoita tai muuta sivistyksen kaanonia.
Tosin ajattelin kyllä jossain vaiheessa myös laatia listan klassikoista, joita en todennäköisesti saa luettua. Ehkä myös listan klassikoista, joita en suosittele :)
Iijoki-sarja löytyisi minunkin listaltani, samoin (loput) Coelhot. Pyhiinvaelluksen luin joskus ja pyörittelin silmiäni läpi kirjan niin, että sain migreenin.
VastaaPoistaSilmarillionista olen Kirsin kanssa samaa mieltä: ei sitä romaaniksi sano hyvällä tahdollakaan.
Hieno lista! :)
Kiitos :) Mietin kyllä tuosta Iijoesta, että ihan mielenkiinnon vuoksi saattaisin ehkä joskus lukea siitä jonkun osan, mutta että koko sarja. Joo ei.
PoistaCoelhon kohdalla minusta on erityisen hauskaa, että kun miehestä puhutaan (kirjablogeissa), esiin nousee yleensä useita kirjoja, mutta kaikilla on yleensä ollut kuitenkin sama reaktio niihin. Tyyppi taitaa tosiaan kirjoittaa samaa kirjaa uudestaan ja uudestaan. Minä luin 11 minutes, tunne oli samankaltainen :)
Minä olen lukenut tuon Pimeän pojan, ja vaikka se olikin vaikuttava kokemus, en halua ikinä lukea toista samankaltaista kirjaa!
VastaaPoistaSilmarillion on tosiaan enemmän TSH-maailman historiikki kuin romaani. Nuorena olin todellinen Keskimaa-fani, mutta Silmarillionin lukeminen oli täysimittaista tuskaa.
Nuorempana luin jonkun verran tuon Pimeän pojan tyyppistä kirjallisuutta, joten olisin hyvin voinut lukea sen. Nyt ei enää aio. Muistin muuten sen toisen ehdokkaan tuohon samaan kohtaan, kun näin jonkun lukevan sitä salilla, se oli Nicky Cruzin Run Baby Run (Juokse poika juokse kai suomeksi).
PoistaLausuntojenne perusteella alan olla tyytyväinen, etten ole koskaan yrittänytkään Silmarillionia :D
Juu, samoja ajatuksia täälläkin osittain, mutta: Narniat olen lukenut pentuna. Rakastan Narniaa. Aion lukea sarjan uudestaan nyt aikuisena joskus. Toisaalta vähän pelottaa, että jos mieli muuttuukin... =D
VastaaPoistaPimeän poika on myös luettuna, ja minuun se vaikutti syvästi.
Ala-asteella paras ystäväni rakasti Narniaa myös, mutta minä en niitä lukenut. Pieni ihme, koska muuten luin suunnilleen kaikki vastaantulleet kirjat, monet niistä useaan kertaan :D Olisin kyllä varmaan tykännyt, silloin.
PoistaOlen joitain lapsuuden/nuoruuden suosikkeja lukenut aikuisiällä uudestaan. Osa on ollut edelleen hyviä, mutta osa, noh, olisi voinut jäädä uusinta tekemättä :)
Mun pitäisi kai kirjoittaa lista kirjoista, joita en missään nimessä aio lukea ENÄÄ. Kaikkea yllä kuvailemasi tyyppistä paskaa (lisäksi runsaasti scifiä, kauhua ja fantasiaa, myös se Silmarillion) on tullut ala- ja yläasteella nimittäin nautittua runsaita määriä, kun ei hyvän päälle vielä ymmärtänyt.
VastaaPoistaRaamatun luin tosin ihan hiljan n. 400-sivuisena sarjisversiona, sen oli kuvittanut joku Marvel Comicsilla piirtänyt ja sittemmin uskoon tullut tyyppi. Aika hyvä tapa selättää tuo klassikko :-)
Joo, olen samaa mieltä. Siis että sun pitäisi laatia tuollainen lista :) Voi luoja, että itsekin nuorena tuli luettua kaikenlaista roskaa. Onneksi ison osan olen jo armeliaasti unohtanut :D
PoistaRaamatun sarjisversio kuulostaa tosiaan siedettävältä tavalta selättää ko. teos, vaikka olenkin todella laiska lukemaan sarjakuvia. Toinen vaihtoehto tästä genrestä olis ehkä se Robert Crumbin kuvittama Genesis. Hmm.
Nää on mielenkiintoisia. Itse olen lukenut yhden Päätalon (joskin Koillismaa-sarjasta) ja se riittänee loppuelämäkseni. Fifty ei uppoa edes ironisen hipsterimäisessä hengessä, joten jäänee väliin (mutta en vanno!). Mitähän vielä... Juoppikset olen lukenut ja niiden seurassa viihtynytkin silloin muinoin kun ne julkaistiin. Ja kuten tuolla ylempänä on tullutkin esiin, tiedän useammankin (mies)henkilön, jotka ovat niitä lukiessaan tajunneet, että kaunokirjallisuutta voi lukea muutenkin kuin pakotettuna. Arvostan.
VastaaPoistaCoelhoa haluan joskus kokeilla ihan vaan uteliaisuudesta, vaikka onkin hauskaa pitää joitakin asioita listalla, jonka on määritellyt otsikon "lukematta paskaa" alle.
Raamattu on mulla itse asiassa yksi gradun lähdekirja, mutta kokonaisvaltaista näkemystä siitä ei ole (käytin vain paria kohtaa Mooseksen kirjasta ja Luukkaan evankeliumista). Aloin joskus nuorena sitä lukea, mutta hyydyin pian. Joskus vielä aion sen selättää! Johanneksen evankeliumia olen joidenkin kuullut noista neljästä erityisesti kehuvan, en vaan enää yhtään muista, miksi. :D