11.9. on tapahtumaruuhkaa. Kuusi vuotta sitten oli tietysti se kuuluisa wtc-päivä. Ei siitä sen enempää. Tänään on kuitenkin myös Katalonian kansallispäivä (uskookaa tai älkää, kuuntelen parhaillaan Katalonian kansallislaulua (Els Segadors) parhaillaan internetitse). Lisäksi 11.9.1973 tapahtui Chilen vallankaappaus, jonka jälkimainingeissa sai surmansa presidentti Salvador Allende ja Chilen pystytettiin sotilasdiktatuuri Augusto Pinochetin johdolla. Taisin kirjoittaa tästä myös vuosi sitten.
Minulla oli (ja meni) tänään myös työhaastattelu erääseen melko tunnettuun
tavarataloon pääkaupunkimme keskustassa. Edelliseen kirjoitukseen kommentoinut vesa.t antoi minulle hieman pukeutumisvinkkejä. Päätin kuitenkin pukeutua melko casualisti farkkuihin ja liituraitapaitaan. Tai en oikeasti päättänyt, mutta kun en omista mitään järjellistä hametta (pinkkikukallinen prinsessahame, ihanliianlyhyt minihame tai entiseltä kämppikseltä peritty 70lukuhame eivät edusta ideaalia mielikuvaa työhaastatteluvaatteesta) tai esim. niitä kuuluisia suoria mustia housuja. No oli miten oli, sain työtä. Joskin toistaiseksi vain hyvin tilapäistä, mutta työtä kumminkin.
Tein siis ilmeisesti ihan tarpeeksi hyvän vaikutuksen. Ajattelin kuitenkin mahdollisesti sijoittaa tulevaisuudessa rahaa muutamaan aikuisvaatteeseen, koska saatan ehkä toistekin elämässä joutua työhaastatteluun. Tulevaisuudessa tietenkin siksi, että nykyisyydessä sitä massia ei varsinaisesti ole tili tulvillaan. Paitsi tänään sain postissa yhden laskun lisäksi palkkakuitin yliopistolta, vaihtelua sekin.
Aion juhlia tämänpäiväisiä saavutuksia menemällä kaljalle. Kalja on nimittäin hyvää. Tenttiin tosin tulee ihmisen lukeman ennen kuin kaataa kurkkuunsa kaljaa se.
Oli muitakin juttuja, mutta kerron tiiviisti koska janottaa (vesijano, huom). Menen R&A:n, se on kiva ajatus. Minulla on A:n kanssa sarjalippu puoliksi. A kävi lunastamassa lippuja, en tosin enää muista mihin kaikkiin elokuviin. Ainakin menen katsomaan Like A Dragonin (Takashi Miike on ollut mieleinen aina siitä lähtien kun näin Ichi The Killerin, joka oli eri hupaisa) ja sitten kai sen Joy Division -jutun ja yhden brassielokuvan ja sitten vielä pari muuta.
Luin Lionel Shriverin kirjan Poikani Kevin (We need to Talk About Kevin), se oli varsin mukaansatempaava. En kuitenkaan osaa sanoa oliko se erityisen erinomainen. Ainakin siinä oli ärsyttäviä hahmoja.
Ranskanopiskelu on kivaa. Myös latinalaisen Amerikan tutkimus vaikuttaa kivalta asialta. Sen sijaan proseminaarimotivaatio ei vieläkään ole huipussaan. Tuskinpa se tulee sitä olemaankaan, mutta pääasia lienee onkin, että tulee tehdyksi.
Ostin tänään torilta ison kasan persiljaa, vaikka suomalainen persilja ei olekaan samanmakuista kuin välimereinen eli sileälehtinen persilja. Mutta persilja on terveellistä.
Hienoa, että sait töitä neuvoistani huolimatta.
VastaaPoista