Tänään oli viimein se inhottavannihkeä erikoisalan pakollinen kirjatentti. Neljä esseekysymystä, voi pojat! Käsi tuli kipeäksi melkein. Muuta en saanut aikaan, koska tenttipäivinä ei tule muuta opiskelua suorittaa. Sitten olin punttisalilla (minusta punttisali kuulostaa ehkä kymmenen kertaa siistimmältä paikalta kuin 'kuntosali', ou jesh, punttis! Enkä pidä aerobicistäkään) (oikeasti en tiedä pidänkö, koska olen kieltäytynyt kokeilemasta, ja aion kieltäytyä jatkossakin). Tein tosi paljon vatsalihaksia. Minun kuntoilussani on aina eräitä oravanpyörämäisiä (oravan? mitä tekemistä oravilla on pyörien kanssa? onko se englanniksi squirrel's wheel? pitäisi olla!) kommervenkkejä. Esimerkiksi tämä vatsalihasasia. Minusta vatsalihaksia on mukava treenata. Minulla on siis ihan kohtuullisen hyvintoimivat vatsalihakset (tai no just nyt ei enää ole, mutta kohta taas on), joten jaksan tehdä melko paljon vatsalihaksia joten vatsalihakseni vahvistuvat lisää jne. Samaa pätee kääntäen punnertamiseen: en pidä punnertamisesta, olen siinä huono, en halua punnertaa, en siis kai ikinä opi punnertamaan. Punnertaminen kuulostaakin ihan typerältä!
Oli miten oli, punttiksen jälkeen kävin kirjastossa ja hain vietnamilaista noutoruokaa. Noutoruoan hakeminen on jotenkin syksyistä ja kaupunkilaista ja jotain. Ja se oli hyvää eikä tarvinnut itse valmistaa. Kirjastot on kivoja myös.
Minusta on oikeastaan aika mukavaa, että on syksy. Ilma tuoksuu syksyisin kivemmalta, ja on viileää eikä sellaista loskaisen nihkeää talvikylmää. Ja syksyllä ei ole mitään erityisiä ulkoiluvelvotteita kuten kesällä. Jos sataa, on melkein pakkokin olla sisällä (tai ainakin pitäisi olla sellainen pakko), ja kun aurinko paistaa niin voi ajatella, että siellä on kuitenkin kylmä. Tai jos on pakko niin voi mennä pariksi minuutiksi pihalle tuijottamaan puuta.
Ja jos joku on muuten ihmetellyt miksen ole melkein ikinä mesessä tai oikeastaan vastaa puheluihinkaan niin se johtuu siitä, etten oikein ole ollut ihmisläheisellä päällä enkä voi sopia menoja kun sitten sovin niitä taas epähuomiossa päällekkäin. Mutta mennään vaan kaljalle joku päivä. Niin, ja olenhan minä siellä facebookissa. Vaikka alan kyllä kyllästyä siihenkin, tai kun en jaksa laittaa mitään äplikeissönejä ja sitten sekin kun pitää miettiä, että enhän minä edes tunne näitä 'friendsejäni', vaikka tietysti tunnen, mutta kun sekin on lähinnä sattumaa ja olosuhteiden pakkoa.
Menen lukemaan kirjaa. En oikeasti vihaa ihmisiä tai maailmaakaan, kuuntelen Suedea, johtuu varmaan siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti