torstai 27. syyskuuta 2007

eräs salaliitto ja muita ihmeellisiä asioita

Tulin tänne käpisemään kun en muutakaan keksi nyt. Kuten monet ehkä tietävät, minulla ei ole mitään varsinaisia antipatioita ruotsin kieltä kohtaan. Itseasiassa ruotsi on minusta kaikinpuolin kelvollinen, joskaan ei globaalisti kovinkaan hyödyllinen kieli. Siksipä olenkin alkanut epäillä, että jossain valtiollisessa elimessä (esim. opetusministeriössä) ei oikeastaan haluta, että kukaan suomalainen ankkalammikon ulkopuolelta oikeasti oppisi ruotsia. Tämä johtuu tietysti siitä, että kaikilla opintoasteilla, joissa tähän asti olen opiskellut ruotsia (ja niitä on jo kolme) ruotsintunnit ja oppimateriaalit ovat olleet typeriä, epämotivoivia, puuduttavan tylsiä tai jopa suorastaan idioottimaisia. Yläasteen nyt toki ymmärtää, siellä nyt muutenkin kaikki oli mitä oli, eikä sitäpaitsi 13-16 -vuotiaana kuulukaan motivoitua opiskelusta (ennenkuulumatonta kerettiläisyyttä olisi semmoinen! Yläasteella on paljon kivempi motivoitua kiljunjuonnista, näpistelystä ja rokkimusiikista.) No, sitten tuli lukio ja pöyristyttävän idioottimainen Helt Okej! -kirjasarja. Siitäkin on jo monta vuotta, enkä enää kanna kaunaa, paitsi silloin kuin se vastenmielinen tunnuskappale alkaa soida päässä. Nykyisin, kuten varmaan useimmat ovat jo hoksanneet, opiskelen pääkaupunkimme suuressa ja kauniissa yliopistossa kaikenlaista humanistista höpöhöpöä ja viihdyn erinomaisesti. Vaan edelleen ruotsintunnit ovat suorastaan ällistyttävän, jopa huikaisevan epämotivoivia, typeriä ja pitkäveteisiä. Tämä tuntuu minusta erityisen suurelta haaskaukselta nyt, kun ensimmäistä kertaa elämässäni saattaisin ollakin motivoitunut oppimaan ruotsia kunnolla. Väitän myös, että vika ei ole ainoastaan minussa. Svenska grammarförstarkning -kurssia on minulla joka torstai 9-12. Siellä ei tehdä juuri mitään muuta kuin tehtäviä. Siis hei haloo, maksaako yliopisto palkkaa sille (sinänsä ihan mukavanoloiselle) opettajalle, että se katsoo kuin kymmenet opiskelijat tekevät tunnilla tehtäviä. Tämän lisäksi näitä tehtäviä (lähinnä yksinkertaisia aukko- ja käännöstehtäviä) tarkistetaan tunnilla. Siitäkin huolimatta, että tehtävien vastaukset ovat kirjan takana. Minä voisin jopa tehdä tehtäviä kotona, jos siellä tunnilla opittaisiin jotain järjellistä.

Haluaisin vielä huomauttaa, että muiden kielten opiskelu on jostain syystä paljon mukavampaa ja järjellisempää. Esimerkiks ranska on kerrassaan hupaisaa.

On muuten aika hienoa olla ns. aikuinen. On tietysti lukuisia syitä iloita asiasta (ja varmasti melkein yhtä monta syytä surra aikuisuutta, mutta en nyt menen niihin) mutta tänään minua on erityisesti ilahduttanut se, että aikuisena saa syödä päivälliseksi mitä haluaa, vaikka se olisi vähän omituistakin. Esim. minä olen tänään syönyt lähinnä satsumia, rusinoita, pähkinöitä ja vuohenjuustoa. Eritoten satsumat ovat iloinen ja hyvä asia.

2 kommenttia:

  1. TKK:lla sain suorittaa ruotsin kurssin itseopiskeluna, tekemällä viisi kappaletta semmosia 1-2 sivun aineita kotona koneella ja menemällä sitten tenttiin. Häkellyttävää tässä oli, että koin opiskelun mukavaksi, vaikka olen koko ikäni vastustanut pakkoruotsia. Opettajan palautekin oli syvällisempää, jokaisen aineen jälkeen puoli tuntia face2face.

    Emmä tiiä, miks mä tän kerron, mutta onnea kurssille kuitenkin.

    VastaaPoista
  2. No, kiva että kävit kertomassa. On pakko myöntää, että minulla voisi olla enemmän onnea ko. kurssilla jos kestäisin istua siellä edes joskus koko tunnin ajan. Minulla vaan sattuu menemään eräs rutkasti mielenkiintoisempi kurssi osittain tuon kanssa päällekkäin, joten olen ottanut tavakseni liueta paikalta puolivalissä. Että sikälihän siellä voi lopputunnista olla vaikka kuinka hauskaa ja kehittävää, enkä vain tiedä sitä. Hö!

    VastaaPoista