i was a teenage seitan worshipper

Tädää, nyt seuraa ruokabloggausta, sillä valmistin eilen elämäni ensimmäistä kertaa seitania, tuota proteiinipitoista hippilihaa. Otin jopa kuvia (!!), mutta ne ovat toistaiseksi kamerassa. Jos a) jaksan ja b) ne kuvat eivät ole ihan valtaisan kauheita niin saatan laittaa niitä tähän. Jotenkin vähän jäissä into bloggaamiseen ja moneen muuhunkin puuhaan (kuten proseminaarityön tekemiseen, joka ei ole mainittavasti viimeaikoina edistynyt. tai eihän se oikeastaan ole alkanutkaan vielä. vaan onhan tässä vielä kolme viikkoa aikaa, kai siinä nyt yhden prosemman kirjoittaa).

Mutta nyt siitä seitanista, jolla muuten sivumennen sanoen on kenties hienoin nimi, mitä nyt elintarvikkeella olla saattaa. Seitan siis koostuu lähinnä vehnäproteiinista (eli vehnägluteenista), joka puolestaan on sitä, mitä vehnästä jää, kun kaikki tärkkelys irroitetaan. Jos on puolihullu tai köyhä, seitania voi valmistaa itse vehnäjauhoista, mutta tuo valmistusprosessi on aikaavievä ja vaikuttaa muutenkin hankalalta. Helpommalla pääsee, jos ostaa valmiin pikkupussin valmista vehnägluteenia (löytyy hippikaupoista kuten Porthaninkadun Ekolosta). Tuo jauho on melko kallista, muttei toisaalta niin hintavaa kuin valmis seitan. Tuohon jauhoon ei periaatteessa tarvitse lisätä kuin vettä, mutta jokainen varmaan tajuaa, että vehnägluteeni-vesi -seos ei takaa mitään tajuntaräjäyttäviä makuelämyksiä. Näinollen minäkin irrottelin hieman mausteiden kanssa ja holautin sekaan ainakin musta- valko- ja maustepippuria, garam masalaa, kanelia, cayennepippuria, soijakastiketta, tabascoa, ketsuppia ja valkosipulia. Ja näin käy siis valmistus: sekoita ensin 2dl gluteenijauhoa ja kuivat mausteet yhdessä kulhossa ja yht. 2dl vettä ja nestemäisiä mausteaineita toisessa kulhossa. Kippaa nesteet jauhojen sekaan, sekoita. Ainekset sekoittuvat suorastaan valonnopeudella tahnaksi, vaivaa sitä minuutti tai kaksi. Tämän jälkeen voi valita keittääkö seitanin pienissä paloissa vedessä (äh, vaikuttaa hankalalta) tai tekee niinkuin itse tein, eli käärin taikinapötkön tiukkaan foliopakettiin (ehkä parikymmentä senttiä pitkä ja halkaisijaltaan joku kolme senttiä ehkä) ja lykkäsin sen uuniin muhimaan mietoon lämpöön (n. 150-160 c) puoleksitoista tunniksi. Paketin pitää olla aika jykevää tekoa eli useampi kerros foliota. Muuten voi koko hela hoito tursuta tunnistamattomaksi ja epätoivotunlaiseksi mössöksi (ja paketin pitää antaa kuulemma jäähtyä ennen avaamista). Meidän uunista tuli puolentoistatunnin kypsyttelyn seurauksena aika lailla bratwurstin näköinen pötkelö, josta sittemmin valmistui päivän ruoka.

EDIT: nyt kuvia. Tässä pötkö paloitteluvaiheessa
Seitanista valmistui toimestani siis wokkihämmennys. Ensin leikkelin seitanmakkaraamme ohuiksi suikaleiksi ja paistelin niitä kuumassa öljyssä. Sitten paistokäsittelyyn meni sipulia, valkosipulia, inkivääriä, porkkanaa ja pakastimesta wokkivihannespussin jämät. Tässä vaiheessa toverimme seitan odottelee vuoroaan lautasella. Jotain mausteitakin laitoin, en muista mitä. Heitin mukaan myös soijakastiketta ja vettä sekä lisäsin seitanit porisemaan. Suurustelin jauhoilla ja lisäsin seesaminsiemeniä. Lisänä oli riisiä, jonka keitti talouden toinen osapuoli, sillä en lainkaan pidä riisin keittämisestä. Ruoka näytti aika lihaisalta, oli varsin maistuvaa.

Kuva on epätarkka, koska kuvaaja oli nälkäinen.

Semmoista kuuluu kolmannen linjan keittiöön. Nyt jatkan ajankuluttamista ja vastuunpakoilua internetissä, ehkäpä katson myös ylen uutislähetyksen.