soivia muisteloita ja jeesuksen myyntimiehet

Mietin tässä, että luultavasti itseaiheutetusta ylisoitosta johtuen eräät levyt tai kappaleet liittyvät todella voimakkaasti joihinkin tiettyihin ajanjaksoihin elämässä. Monesti tietysti joku kappale on ollut ihan valtaisa hitti, joten sen kuulemista ei ole voinut kukaan normaali välttää. Minä olen kuitenkin ihan toivoton hittien kanssa (kuulin esimerkiksi sen ehkä toissa kesäisen kesähitin, (ehkäpä Valvomon??) vasta kun kesä oli jo lopuillaan) koska en kuuntele radiota, paitsi joskus harvoin Radio Helsinkiä, enkä ilmeisesti muutenkaan huomioi ympäristöäni suuremmin. Oikeastaan ainoa suoranainen hittikappale, johon minulla liittyy voimakkaita henkilökohtaisia muistoja lienee kesän 2002 Chillaa meijän kaa. Toolin Aenima-levy kuljettaa ajatukseni samaisen vuoden kevääseen, ja Trickyn Blowback puolestaan kyseisen vuoden syksyyn. Pelle Miljoonan Brooklyn - Dakar -levystä muistuu mieleen Zagreb kesällä 2001, ja PMMP:n uusin levy saa ajatuksiini Barcelonan metron.

Häiriö, jotkut jessetyypit kävivät ovella heiluttelemassa Raamattua. Olen kai liian hyvin kasvatettu kun en kuitenkaan ikinä osaa sanoa että ei kiinnosta kiitos vaan näkemiin. Tuli jotenkin elävästi mieleen se, kun Lappeenrannassa asuessani eräänä talvipäivänä oveni takana seisoi mies, joka koetti sinnikkäästi myydä minulle sellaista oven sisäpuolelle lukon päälle asetettavaa koteloa, joka estää potentiaalisen kriminaalin sisääntunkeutumisen rautalangan avulla. Vastasin myyjälle, ettei minulla ole kovinkaan arvokasta omaisuutta, joten tuskinpa minun kannattaa sijoittaa moiseen vempeleehen. Tällöin mies vetäisi ässän hihastaan: "Vaan entäpä jos joku yrittää tunkeutua sisään kun itse olette nukkumassa?". Luonnollisesti vastasin, että sitten ne voivat soittaa ovikelloa, saatan vaikka keittää sumpit. Tähän kaupustelija: "Mutta nykyäänhän sitä liikuskelee täälläkin kaikennäköistä kulkijaa". Jep, ja minä luultavasti tunnen niistä puolet. Myyntipuheen kohderyhmä saattoi olla n. 60 vuotta vanhemmat henkilöt. No, oli miten oli, jessetyyppien tapauksessa on vähän sama homma: en tunnista ongelmaksi sitä, mitä ongelmana markkinoidaan ("eikö sinua koskaan askarruta miksi jumala antaa kärsimyksen tapahtua?" "öö, ei") enkä varsinkaan luota siihen, että markkinoitu ratkaisu olisi se oikea ja toimivin. Mutta toisin kuin konkreettisen turvavempeleen kaupustelijalle, en kehdannut jeesusturvavyön myyntimiehille vastata suoraan mitä ajattelen. Jotenkin itsellä on sellainen hämärä pelko, että jotenkin loukkaan niiden vakaumusta ja niille tulee paha mieli, vaikka järjellä ajatellen ihan yhtä paljon ne loukkaavat minun vakaumustani tulemalla ovelleni kesken rauhaisan aamupäivän käännytyspuuhat mielessään. Kummallista kerrassaan.

Tästä tuli nyt vähän omituinen merkintä kun kesken kaiken tuli tuo häiriö. Koristelen lopun Gustave Doren Jeesus-kuvalla. Mahdolliset kristillisen vakaumuksen tunnustavat lukijani älkööt nyt rienaantuko, minusta Dore on mainio kaivertaja ja Jeesuskin oli hyvä tyyppi.

Editointia joitakin tunteja myöhemmin: Tarkemmin ajatellen luulen, että kyseessä olivat kuitenkin jehovan todistajat Raamattuineen, sillä en muista että varsinaiset kristityt ryhmät harjoittaisivat ovelta ovelle -käännytysmetodia, ja jehovilla nyt ei ole tekoa kyllä ainakaan Doren kanssa, eihän niitä kai lasketa edes kristinuskoon mukaan.

En varsinaisesti usko, että hihhulikristittyjen (mitä näitä nyt on, hellareita ja viidesläisiä ja ties mitä rikurinteitä) käännytysmetodit ovat sen toimivampia, mutta ainakin ne homofobiset sarjakuvat ovat hupaisia ja teetupabussista voi väsynyt festivaalikävijä saada leipää ja teetä (ja hihhulointia, mutta ei siitä sen enempää)