mä lennän taas

Anteeksi, etten ole antanut kuulua itsestäni viime aikoina. Olen mm. ollut töissä ja ostanut lentoja. Lentojen ostaminen on aika työlästä puuhaa. Se vaatii lukuisia tunteja ihmettelyä internetissä, erinäisiä laskutoimituksia, luottokortin ja ties mitä. Olen tässä viikon aikana ostanut seuraavat lennot: Tampere-Dublin, Dublin-Madrid, Barcelona-Helsinki ja Helsinki-(Amsterdam)-New York-(Amsterdam)-Helsinki. Nytpä otankin kerralla ilon irti siitä, etten esim. yksityisautoile tai lihansyö, ja nostan ekologisen saappaanjälkeni hyvälle suomalaiselle tasolle! (itse asiassa aion ostaa vielä lennot New Yorkista Meksikoon ja takaisin, jahka Visallani on taas luottolimittiä, eli ehkä ensi kuussa tai joskus, joten ei puhuta siitä nyt.)

Se hyvä puoli tässä tietysti on, että olen kohta sen verran veloissani, ettei oikein muuta tarvitsekaan sitten ostaa.

Töissä on edelleen samaa, enkä oikein tiedä, miten minun tulee menetellä, jos haluan valmistua kandiksi tässä joskus lähiaikoina. Asioita on myös vähän vaikea selvittää, koska kaikki yliopiston henkilöt ovat tavattavissa lähinnä silloin, kun olen töissä, enkä tosiaankaan tapaamassa ketään amanuensseja.

En jaksanut mennä taiteiden yöhön. Ei paljon kiinnosta.

minä ja saagimin ansku

Anusaagim päästeli tässä yhtenä päivänä lehden kannessa, että sitä parkaa ärsyttävä rumat ihmiset. No, niin ärsyttävät välillä minuakin. Puhtaasti ulkonäöllistä rumuutta enemmän minua kyllä ärsyttää kanssaihmisissä kaikkinainen yleinen tyhmyys, tupelous ja suorastaan lammasmainen muumeilu. Kaikki suomalaisen ihmisen minua eniten ärsyttävät puolet paljastuvat yleensä, kun ne ihmiset lähtevät kotoaan kaduille ja muualle ns. "ihmisten ilmoille". Tämän lisäksi ärsyttävät puolet ja muu yleinen tyhmyys paljastuu nettihesarin keskusteluissa, mutta se, että ylipäänsä luen niitä, on tietysti enimmäkseen oma vikani, eikä minun ole ollenkaan pakko mennä nettihesariin toisin kuin ihmisten ilmoille on mentävä melkein joka päivä esim. työmatkan muodossa.

Aiemminkin olen saattanut täällä valittaa keskustapyöräilyn epäautuudesta Helsingissä. Tosin kuulin, että Tampereella se on vielä kauheampaa, jos ylipäänsä selviät hengissä kauhistellaksesi, eikä katkeroitunut eläkeläinen ole työntänyt sinua bussin alle tai kävelykeppiään tai ties mitä rollaattoriaan pinnojen väliin. Jostain syystä tamperelaisten kärsimyksistä tulee itselle jotenkin kierolla tavalla parempi mieli. Tästä huolimatta minua ei lakkaa ihmetyttämästä, miten - oletettavasti - kouluja käyneet, aikuiset ihmiset eivät tunnista asfalttiin maalattua, melko selkeästi polkupyörää esittävää symbolia. Tai voi tietysti olla, että he eivät vain tajua polkupyöränkuvan asfaltissa symboloivan yhtään mitään. "Kas, onpa katuun maalattu kiva kuva päiväni piristykseksi", ajattelevat vain. Tai, ehkä Helsingissä on tosi paljon hulluja, jotka luulevat itseään polkupyöriksi. Ja annas olla, jos erehdyt soittamaan pyörään asennettua soittokelloa varoittaaksesi pyörätiellä löntysteleviä muuleja lähestymisestäsi. Siirtyykö arvon löntystelijä smuutisti omalle puolelleen tietä? No ei tasan ikinä siirry! Vaihtoehtoisia reaktioita on yleensä kaksi: joko löntystelijä muuttuu pyörän kellon vaikutuksesta väylän puolelta toiselle loikkivaksi, hysteeriseksi pupuksi, tai alkaa huutaa kuin hyeenaa että "kattosit etees" (öö, niinhän minä juuri tein).

Kesällä iloksemme saapuneet turistit tekevät homman tekee kaksin verroin haastavammaksi, joskin ehkä myös piristävät nuutuneen työmatkailijan päivää uusin tempauksin. Esim. kerran jotkut japanialaistyyppiset aasialaiset olivat laumoittuneet Rautatientorin viertä kulkevalle pyörätielle. Kellon rimpautus ei saanut niitä ensin liikauttamaan eväänsäkään. Sitten ne ottivat valokuvia!

Tämän suosikkiärsytykseni lisäksi en kykene myöskään käsittämään sitä, että jos kadulle X rakennetaan raitiovaunukiskoa/vaihdetaan asvalttia/ jotain putkistoa tms. jonka takia kulkuväylä on kaventunut noin kymmenesosaan entisestä niin MINKÄ TAKIA pitää henkilöiden alkaa pitää jotain torikokousta siinä kaikista kapeimmassa kohdassa, aina?!!?

Viime päivien uusi ärsytyksenaiheeni on lammasmainen autojen pelko suojateitä ylitettäessä. Minusta on kerta kaikkiaan täysin kummallista, että esim. Pohjoisespalla, joka ei varsinaisesti ole mikään E-18-tie, suojatien reunalle saattaa kerääntyä kymmeniä ihmisiä jännittämään, josko joku herra autoilija hieman hidastaisi tai jopa antaisi tietä, että pääsisi ylittämään tuon pelottavan valtaväylän. Ja suomalainen autoilija on tietysti siitä metka, ettei se tietenkään mitään tietä anna, kyllähän nyt köyhien jalankulkijoiden on väistettävä Suurta Autoilijaa! Eivätkä varmaan opi ikinä antamaankaan tietä, ellei niitä laita sitä antamaan (sikäli tuntuu olevan tuon autokoulun käyminen useimmille aika turhaa, kun ei ne siellä näytä mitään oppivan). Rakkaat jalankulkijat, astukaa sille suojatielle, sitä varten se siihen on maalattu!

Lopetan nyt tämän vitutuspainotteisen liikennekatsauksen tähän, mutta enköhän taas parin päivän päästä ole täynnä uutta ärsytystä. Heissulivei!

Jos mullois miljoona

niin lähtisin heti jonnekin lomille. Lueskelen tässä sunnuntain ratoksi mm. eri maissa asuvien henkilöiden blogeja (niinno, tuo nyt kattaa ihan kaikki blogit), mutta joka tapauksessa erityisesti eräät Meksikoon sijoittuvat blogit ovat viihdyttäneet minua jo tovin. Voisin mieluusti matkustaa vaikkapa juuri sinne Mehikoon. Heti!

Olen myös yrittänyt saada löydettyä itselleni lentoja, en tosin Meksikoon, vaan vanhaan ja tuttuun Espanjaan lokakuun puolivälissä. Omat haasteensa lennoille asettaa se, että olen ajatellut lentää Madridiin, mutta palata Barcelonasta. Finski on ainoa lentoyhtiö, joiden lentohaussa on ylipäänsä sellainen "palaa eri kaupungista" -ominaisuus. Finskillä ei kuitenkaan ole järin halpoja lentoja: edukkain Madrid-Barcelona-kombinaatio maksaisi vähän yli 400e! Spanairilta löysin lennot, jotka olisivat yhteensä vain himpun yli 300 euroa, joten harkitsen nyt niiden ostamista, jos nyt nuo hinnat ovat voimassa silloinkin kun tilillä on hiukan enemmän rahaa. Kaikki halpisyhtiöt ovat olleet lentometsästyksessä todellinen pettymys: useimmat niistä eivät edes lennä Madridiin, ja esim. Blue1 on ilmeisesti vähentänyt Barcelonan lentojaan (ja nostanut hintojaan). Fy fan! Onhan lentomatkustaminen toki ilmastoepäystävällistä ja muutenkin vähän turhaa, että en kai saisi valittaa. Kohonneista hinnoista huolimatta lentäminen taitaa silti olla ainoa edes vähän järjellinen (taloudellisesti sekä ajankäytöllisesti) tapa päästä jonnekin täältä Pohjolan perukoilta. Se olisikin melko poikaa, että voisi junalla hurauttaa vaikkapa Suomenlahden alitse Tallinnaan ja siitä raiteitse aina eteläiseen Eurooppaan asti, vaan kun silkkaa haaveilua ja utopiaa tuo, ainakin toistaiseksi.

Mistä tulikin mieleeni, että reilaamaan voisin kyllä lähteä, ennen kuin täytän pahamaineiset 26.

Lisäksi olen ollut töissä, käynyt pelaamassa jalkapalloa, ja odotan edelleen niitä kesän lämpimiä päiviä.

Suomen vuosi, ja minun.

Tajusin yht'äkkiä, että palasin Espanjasta tasan vuosi sitten (muistamista saattaa helpottaa se, että tänään, kuten silloinkin, on syntymäpäiväni). Tai en nyt oikeastaan niinkään yht'äkkiä, vaan luettuani Hesarista Sanferminesejä (se Pamplonan härkäjuoksuhässäkkä) koskevan uutisen, olinhan viime vuonna tähän aikaan siellä. Silloin juhlin syntymäpäivääni keskellä yötä kaupungin pääaukiolla juoden valmissangriaa (seuraavan päivän pakkaus-siivous-muutto-kiirettä ei voine juhlimiseksi kutsua). Vuosi tuntuu menneen hyvin nopeasti, ja odotan jo varsin innokkkaasti todennäköistä syksyistä Espanjan-matkaani.

Tähän kohtaan minun piti kirjoittaa joku hieno yhteenveto mutta nyt tulikin vieras.

jalkapallohavaintoja, osa 1

Jalkapallohavainto 1: Italian lucatonin nimi onkin ilmeisesti Luca Toni.

Jalkapallohavainto 2: Thierry Henry se ei kyllä rumene edes vanhetessaan (vrt. esim. kuka tahansa muu).

eräs pieni kysymys

Pitäisiköhän minun alkaa huolestua itsestäni? Voikohan liiallinen lukeminen olla vaarallista? Muistan kyllä lapsena kun jo tädit päivitteli, että "taas on tyttö nenä kiinni kirjassa nii", mutta nykyisin en tosiaan tee paljon muuta kuin luen. Ensinnäkin töissä pääasiassa luen, varmaankin lähes seitsemän tuntia päivässä; puoli tuntia ruokataukoilen, ja oletan että vähintään toiset puoli tuntia - tunti menee kaikenlaiseen ähräämiseen: tuolilla pyörimiseen, työtovereille jutteluun (jos satun poistumaan työkopistani), tiedonhakuun (mikä oli puolustusvoimainkomentaja sen ja sen etunimi?), odotteluun ja papereiden pläräilyyn. Tänäänkin luin töissä yhden oikovedoksen, reilut 300 sivua, ja eilen maalla luin jonkun Seppo Jokisen dekkarin, jonka nimeä en tosin enää muista. Äsken luin Itkosen Anna minun rakastaa enemmän (aloitin sen kyllä jo viime viikolla), ja kohta luen varmaan Jonathan Safran Foeria. Lisäksi luen joka päivä Hesarin, ainakin jotain espanjalaista nettilehteä (esim. La Vanguardiaa tai El Paisia), ainakin paria blogia, mainoksia, pakkausten kylkiä, iltapäivälehtien lööpit ja aika usein jotain aikakauslehteäkin.

Sitä vaan mietin, että mitä kummaa ihmiset tekevät, siis sellaiset, jotka eivät lue? Mitä ihmettä minä tekisin, jos en lukisi? En erityisesti välitä tv-ohjelmista, en ole myöskään kovin hyvä keskittymään elokuviin (minulla on lisäksi todella huono elokuvamuisti, saatan esimerkiksi katsoa elokuvan lähes loppuun, ennen kuin tajuan, että olen nähnyt kyseisen elokuvan aiemminkin. Sama koskee myös tv-sarjojen jaksoja, mikä tietysti tekee minusta erinomaisen kohdeyleisön uusinnoille. Tai tekisi, jos minulla olisi tv). En myöskään välitä olla joka päivä sosiaalinen ja nähdä ihmisiä, käsityöt eivät pääsääntöisesti kiinnosta minua, urheilu ei huvita päivittäin, eikä ruokaakaan ole järkeä laittaa kuin kerran päivässä. Mutta lukea voi aina.

Lisäksi: Super-Maijasta oli juttu Hesarissa, mahtavaa! Minä puolestani olen ollut tänään nuhainen ja pelännyt sairastuvani, jätin väliin kahdetkin potentiaaliset kemut. Niin, ja lukemisen lisäksi olen seuraillut hiukan jalkapalloa. Kannustan Espanjaa, Ruotsia ja Hollantia, ehkä myös vähän Portugalia.

Tauko päättyy, ehkä

En olekaan taas pitkään aikaan kirjoittanut. Nytkään en ole jaksanut miettiä mitään jäsenneltyä sanottavaa, mutta ajattelin nyt kertoa vaikka kuulumisia. Kuuluu seuraavaa:

- Olen ollut jo viikon ja päivän töissä. Työt ovat ns. oman alan töitä ja ihan kivoja: ei tarvitse asiakaspalvella (asiakkaat on yleensä urpåja, kuuroja tai ilkeitä paskoja, kuten kaikki asiakaspalvelutyötä kokeilleet tietänevät), saa enimmäkseen lukea ja omassa työhuoneessa voi lusmuilla jos iskee lusmuilukohtaus (ei ole vielä kovin paljon iskenyt, paitsi yhtenä päivänä olin ruttopuistossa lusmuilemassa ja syömässä jäätelöä, kun olin ensin ollut über-ahkera). Jee.
- Kävin eilen Kallahdessa moikkaamassa super-Maijaa, joka vaan meloo melomasta päästyään. Siitä tuli sellainen olo, että itsekin voisi joskus tehdä jotain erähenkistä ja reipasta. Toisaalta en ole kyllä erityisen luonnossaviihtyvää sorttia. Luonnossa on nimittäin ötököitä ja ties mitä karhuleita ja maalaisia, ja voi vaikka eksyä päälle päätteeksi ja joutua ties mihin suonsilmään. Että ehkä retkeilen sittenkin vaan täällä Kalliossa, täällä on tutut uhat, ja pahimmillaankin eksyy lähinnä pupiin.
- Olen opiskellut kehitysmaatutkimusta. Se on ihan mielenkiintoista, mutta kurssini opettaja on vähän rasittava. Se puhuu liian hitaasti, en osaa keskittyä.
- Juttelin eilen mafiaveljeni Joren kanssa, se matkustaa taas New Yorkiin Amerikansiskon luo. Tulin älyttömän kateelliseksi.

Nyt menen suihkuun, ja sitten katson jalkapalloa. Jihuu.

saavutuksia ja muutosvastarintaa

On melko saavuttunut olo, ja ajattelinkin hieman pröystäillä saavutuksillani. Kandidaatintutkielmani ja kypsyysnäytteeni on nyt hyväksytty (ooh!), olen suorittanut toisen kotimaisen kielen lakien ja asetusten mukaan (uuh!) ja minulla on kohta 200 opintopistettä (öö?).

Muuten valmistuisinkin kandiksi jo tässä hetkenä minä hyvänsä, mutta olen toki taktisesti jättänyt suorittamatta jotain epämääräisiä kursseja, sivuaineeni ovat vähän palasina maailmalla, enkä edes tiedä, mitä pitää tehdä jos haluaa saada sen kandinpaperin. Lisäksi: mikä uusi tutkintojärjestelmä? Kuulin pari vuotta sitten jotain huhua jostain Bolognan prosessista, ja kävin jopa silloin opintotoimistossa kysymässä, mitä teen asian suhteen. Siellä sanottiin, ettei kannata pitää kiirettä ja että kannattaa esim. tehdä ensin opintokokonaisuuksia valmiiksi. No, en ole pitänyt kiirettä, ja olen ehtinyt aloittaakin monta uutta kokonaisuutta (ei nyt puhuta siitä, etten ole tähän päivään mennessä rekisteröinyt ainuttakaan niistä. turhaa paperityötä, sanon minä!). Olen havainnut itsessäni melko voimakasta muutosvastarintaa (tai laiskuutta. molempi parempi). Pitäkää bologneesinne!

Viikon päästä on ensimmäinen työpäivä, sain tänään sähköpostia työpaikalta, jänskää!

öinen houkaus

Ennen muinoin en voinut sietää ns. "keittiöpsykologeja". En kyllä voi sietää vieläkään, mutta sen lisäksi maailmassa versoo niin paljon muidenkin alojen amatörismiä, että tuon kyökkipsykologisointi alkaa tuntua ihan kohtuulliselta taakalta. Keittiökielitieteilijät, amatööriväestötieteilijät, kyökkisosiologit. Mie en jaksa.

Viikon villitys

Kävi hassusti tässä eräänä päivänä. Taisinkin kertoa, kuinka keksin alkaa harrastaa chilikastikkeiden keräilyä. No, marssin onessani Vii-Voaniin ostamaan jotain kivaa chilikastiketta, ja päädyinkin ostamaan tölkillisen Amazon hot and sweet mango saucea, joka onkin kerrassaan makoisaa. Mutta sitten iski heräteostos! Aloin yht'äkkiä himoita sushia, joten vips vaan ostoskoriini päätyi mangosoosin seuraksi sushiriisiä, riisiviinietikkaa, nori-levyjä ja ennenkaikkea WASABIA!




Valmistin sushia, ja aloittelijaksi onnistuin siinä mielestäni varsin hyvin. Tein pari maki-rullaa, ja lisäksi kuutisen nigiriä, olivat makoisia ja riisikin oli oikeaoppisen stickyä. Mutta voi sentään, että wasabi on hyvää! Olen tässä nyt surffaillut pitkin internettiä etsien erilaisia ruokaohjeita, joihin voi ujuttaa wasabia (syöden samalla wasabilla höystettyä pastasalaattia). Kokeiluun ovat menossa ainakin wasabiperunamuusi, wasabidippi, wasabisalaatinkastike ja wasabilla höystetty tuorejuusto.

Harmillista tässä on lähinnä se, että tuo Japanianmaan herkku on niin riivatun kallista. Yli kaksi euroa maksaa pieni tuubi! Mitä ihmettä teen, jos tämä wasabihimo ei ota loppuakseen?