Selattuani listan viisi ensimmäistä sivua ja ihmeteltyäni Nora Robertsin ja Lisa Kleypasin valtavaa tuotteliaisuutta, päädyin valitsemaan sen ainoan, jonka tuolta viideltä ensimmäiseltä sivulta olen edellämainittujen vampyyrikirjojen lisäksi lukenut. Kolmas linja proudly presents: Emily Brontë: Humiseva harju.
Luin Humisevan harjun verrattain nuorena, eli monta vuotta sitten, joten en kovin hyvin muista, mitä kirjassa tapahtuu. Muistan kyllä silloin ihan pitäneeni siitä, joten ei kai se kovin huono voi olla? Ainakaan kirjan romantiikka ei ollut siirappista laatua (vaan pikemminkin epätoivoista), välillä pyörittiin synkillä nummilla ja menetettiin järkeä. Komeaa. Lisäpisteitä siitä, että sinänsä kehnonlaisessa filmatisoinnissa Heathcliffia esittää ihana Ralph Fiennes.
Löysin tuolta listauksesta myös toisen kirjan, jonka olen melkein lukenut (eli joka on kesken, mutta jonka kyllä aion vielä lukea) eli Laura Esquivelin Como agua para chocolate (suomennettu kai nimellä Pöytään ja vuoteeseen?). Siinä lattarikirjallisuuden tavaramerkki numero uno, tuo ns. maaginen realismi, yhdistyy romantiikkaan. Välillä tarjoillaan reseptejä.
Huolestuin kuitenkin vähän tästä yhden kirjallisuuden lajin syrjehtimisestäni: luen kuitenkin muuta viihdekirjallisuutta esim. dekkareita ja elämäkertoja (jotka eivät varmaan sisältönsä puolesta ole sen kaksisempia tai "fiksumpia" kuin romanssitkaan), joten miksi en koskaan tartu romanttiseen kirjallisuuteen? Pääsyynä on varmaan se, etten ole järin romantillinen luonne, mutta periaatteessa miksen silloin tällöin lukisi jotain tämänkin genren edustajaa aivoja lepuuttaakseni? Toisaalta pelkään ennakkoluulojeni olevan totta ja minun pitkästyvän kuoliaaksi jonkun Nora Robertsin parissa (muistaakseni kerran teininä luin yhden Catherine Cooksonin kirjan, se ainakin oli melko sietämätöntä). Ovatkohan jotkut goottiromanssit mistään kotoisin? Pitää käydä katsomassa, mitä muut ovat tähän vastanneet, ehkä löydän jotain genren helmiä joihin voin tutustua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti