Neljäs päivä: Favourite book of your favourite series

Tajusin jo edellisen päivän merkintää kirjoittaessani, että tämä valinta tuleekin olemaan hiukan hankala, kaikissa Muumi-kirjoissa on nimittäin jotain, josta pidän kovastikin. Lapsena tykkäsin eniten seikkailullisemmista kirjoista, Pyrstötähdestä (Kometen kommer on muuten ensimmäinen kirja, jonka olen lukenut kokonaan ruotsiksi, tosin vasta lukiossa), Vaarallisesta juhannuksesta ja Taikurin hatusta, nuorena taas kolahtivat Näkymättömän lapsen lyhyemmät kertomukset ja Muumilaakson marraskuu.

Taikatalvi taas on jonkinlainen ikisuosikki: seikka, joka jossain määrin hämmentää minua, sillä en yhtään pidä talvesta vuodenaikana (miksei se taaskaan koskaan lopu?!?). Pidän kuitenkin kirjan tunnelmasta ja myös siitä, että kirjojen tavalliset hahmot loistavat poissaolollaan (Muumipeikkoa ja Pikku Myytä lukuunottamatta): ihanuudestaan huolimatta muumiperhe on vähän ärsyttävää sakkia, enkä oikein välitä Nipsusta ja Niiskuneidistäkään. Taikatalvessa esiin pääsevät esi-isä, Tuu-tikki, orava, ötökkä Salome ja muu hämärä porukka, sekä tietenkin hyytävä jäärouva. Kuten jo mainitsinkin, jostain syystä taas en ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut Muumipapasta: Muumipapan urotyöt olen tosiaan lukenut vain kerran, joten se saa osan olla "least favourite" tässä suosikkisarjassani.

Suosikeikseni Taikatalvihehkutuksesta huolimatta haluan sen sijaan nostaa sarjan kaksi viimeistä kirjaa: Muumipappa ja meri sekä Muumilaakson marraskuu. Ajallisestihan tämä ovat samanaikaisia: Muumilaakson marraskuussa muumitalo on tyhjentynyt juuri siksi, että muumiperhe on häippäissyt saarelle. Molemmissa kirjoissa on jännittävä tunnelma, vähän melankolinen ja odottava. Muumipapassa ja meressä aiemmin minua ärsyttänyt muumiperhe kokee kummallisia muutoksia, he aiheuttavat toisilleen pettymyksiä, eikä edes mamma enää pidä pakkaa kasassa, vaan katoaa omaan maailmaansa. Perhe on erityksissä majakkasaarella,  kummallisen, uhkaavan maailman, holtittomaksi muuttuvan meren armoilla.

Muumilaakso ja marraskuu taas kokoaa yhteen joukon kadonnutta muumiperhettä kaipaavia, yksinäisyyttään pakenevia muumilaakson misfittejä: touhukas Hemuli, neuroottinen Vilijonkka, pieni Homssu, omituinen Ruttuvaari ja kaunis Mymmeli päätyvät asuttamaan muumitaloa. Poissaoleva muumiperhe on koko ajan läsnä ja talon uusien asukkaiden elämä kiertyy kaukana olevan perheen ympärille. Tunnelma on oudon melankolinen, mutta kuitenkin toiveikas.

Valitsemani kirjat lienevät muumikirjoista kaikkein vähiten lastenkirjamaisia, sellaisia, ettei lukiessa oikein edes muista olevansa ns. satumaailmassa.