Helmi-maaliskuun vaihteessa lainasin ja luin Augusten Burroughsin Maagista ajattelua. Innostuin kirjasta välittömästi ja vielä enemmän kuin aiemmin lukemastani Running with Scissorsista (joka sekin kyllä on hyvä). Ryhdyin suorastaan Augustenin faniksi ja parin viikon kuluttua tilasinkin bookdepositorysta Possible Side Effectsin. (Muutama päivä sitten lainasin muuten kirjastosta myös Burroughsin kirjan Kuivilla, mutta yritän nyt lukea tässä välissä jotain muuta, ennen kuin taas päästän itseni palaamaan Augustenin pariin. Tunne siitä, että minulla on hallussa ja lukematta potentiaalisesti mahtava kirja on kyllä aina kutkuttava. Katsotaan nyt kauan maltan vastustaa kirjan seireeninkutsua. No, mutta asiaan nyt.)
Maagisen ajattelun tavoin Possible Side Effects koostuu verrattain lyhyistä, omaelämäkerrallisista tarinoista. Tarinoissa eri-ikäinen Augusten (tarinoiden aikahaarukka ulottuu Augustenin pimeästä lapsuudesta aivan lähelle nykyhetkeä) joutuu omituisiin pälkähiin, viettää aikaa kummallisten sukulaistensa kanssa, juo itseään tärviölle, käy epäonnistuneilla deiteillä ja pohtii omia omalaatuisuuksiaan ja neuroosejaan. Edeltäjänsä tavoin Possible Side Effects on hupaisa, mutta välillä hyvin synkällä, joskin virkistävällä tavalla. Kirjassa esiin pääsevät aiheet (esim. alkoholismi, mielisairaudet, epäonnnistuneet sukulaissuhteet) ja niiden melko ronski käsittely voivat ehkä olla herkimmille liikaa. Onneksi minä en niihin herkimpiin kuulu, joten voin nautiskella Burroughsin kirjoista täysin palkein.
Maagiseen ajatteluun verrattuna Possible Side Effectsin kertomuksista suurempi osa käsitteli Augustenin lapsuutta, nuoruutta ja raitistumista edeltävää aikaa, kun taas vähemmän saimme nauttia nykyhetkeen liittyvistä terävistä huomioista. Possible Side Effects ei myöskään ollut ihan yhtä hauska. Näin ollen minusta Maagista ajattelua oli hitusen parempi, mutta olen varma, että tulen palaamaan myös Possible Side Effectsin pariin tulevaisuudessakin. Sitä ennen kuitenkin luen tuon Kuivilla, ja varmaan tilaan kolmannenkin tarinakokoelman You Better Not Cry: Stories for Christmas (mutta voiko tuonnimistä kirjaa lukea keskellä kevättä?).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti