23 päivä: A book you wanted to read for a long time but still haven’t

Tänäänkin keksisin vaikka sata kirjaa, jotka olen jo pitkään halunnut lukea, mutten vieläkään ole. Minulla on hieman paha tapa haalia mielenkiintoisia kirjoja sieltä ja täältä, ilmaiseksi ja rahalla, näytekappaleita, divari- ja alelöytöjä, varastoida ne hyllyyn ja ajatella, että ihan kohta luen kyllä. Joo ei.

Tällaisia jo vähintään tovin hyllyä kansoittaneita "kohta luen" -teoksia ovat mm. Jonathan Franzenin Corrections, Paul Austerin Invisible, Gregory David Robertsin Shantaram, Jonathan Gloverin Ihmisyys, Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät, Stockettiin Piiat, Fagerholmin Amerikkalainen tyttö, Nam Len Merimatka, Vikas Swarupin Slumdog Millionaire, Pelevinin Viides maailmanvalta, koko joukko venäläisiä ja muita klassikoita (tjeu: klassikkohaaste, joista olen nolosti ehtinyt lukea vasta yhden), ja, no, asia kävi ilmeisen selväksi. Hyllymme pullistelevat kirjoista, jotka ihan oikeasti haluan lukea, parhaimmissa pahimmissa tapauksissa kirja olen omistanut kirjan yli kymmenen vuotta, vähän lievemmissä vain joitain viikkoja tai kuukausia.

Nostan nyt kuitenkin esiin erityisesti erään kirjan, jonka lukemattomuus minua harmittaa, joka on ikuisuuslainassa toisen puoliskon vanhemmilta, ja jonka kaiken kukkuraksi olen olen jo aloittanut vuonna 2008, pitänyt ja silti jättänyt kesken. Kyseessä on siis Linnan Täällä pohjantähden alla -trilogia. En ole koskaan kuullut kenestäkään, joka ei olisi pitänyt kirjoista ne luettuaan. Minä luin kyseisenä kesänä ensimmäisen kirjan puoleenväliin, mutta epäsuotuisien olosuhteiden takia en ehtinyt lukea sitä loppuun. Ja sitten tulikin jo muuta lukemista. Pohjantähden lukemattomuus harmittaa siitäkin syystä, etten tunne kotimaista kirjallisuutta mitenkään valtavan hyvin (ainakaan tätä klassikko-osastoa), ja teos ihan oikeasti kiinnostaakin. En tajua miksen saa sitä luetuksi.