24. päivä: A book that you wish more people would’ve read

Palasin pääsiäisreissulla Jonathan Safran Foerin pariin (no oikeastaan vasta paluumatkalla bussissa palasin, sillä pääsiäisreissu mökille oli lyhyt ja intensiivinen n. 22 tuntia, joina tehtiin keväthommia, syötiin, saunottiin ja nukuttiin). Joka tapauksessa: maailmassa on kyllä kosolti kaunokirjallisia opuksia, jotka ovat minusta kerrassaan suositeltavaa luettavaa. Kaunokirjallisuus ja sen hyvyys ja merkittävyys on kuitenkin aina jossain määrin makuasia, joten olenkin nyt niuho tosikko, ja vastaan tähän kirjan, joka on aika kauhea, ikävä ja vastenmielinen, mutta ennenkaikkea totta: Jonathan Safran Foerin Eating Animals (suom. Eläinten syömisestä).

Itsehän jämähdin kirjan parissa ensimmäisellä yrityksellä johonkin puoleen väliin, mutta olen yhtä kaikki vakuuttunut tämän kirjan tarpeellisuudesta. Kovin paljon uutta tietoa kirja ei ehkä tarjoa semmoisille, jotka teini-iässä ovat jo kahlanneet läpi eläinoikeusmateriaalia, kirjoja ja dokumentteja (esim. allekirjoittanut), mutta muistutus ruoantuotannon tosiseikoista lienee aina paikallaan. Kirja ei ehkä kovin hyvin sovellu erityisen herkille, mutta toisin kuin huonot kauhuleffat, se on totisinta totta, ja jos vatsa kestää syödä hunajamarinoituja broilerisuikaleita, olisi sen ehkä syytä kestää myös totuus siitä, mistä ne suikaleet sinne kaupan altaaseen tulevatkaan. Safran Foer on yhdysvaltalainen ja kirjan fokus on rapakontakaisissa käytännöissä. Suomennoksen loppuun on ymmärtääkseni lisätty katsaus Suomen olosuhteisiin. Minun versiossani sitä ei siis ole, mutta ei minulla kyllä ole syytä uskoa, että eläinteollisuus olisi täällä pohjan perukoilla millään merkittävällä tavalla parempaa tai eettisempää kuin vaikka siellä Yhdysvalloissa.

Loppuun iloisempi narsissiaiheinen kuva pääsiäisen ratoksi.

Toisena vaihtoehtona minulla muuten oli toinen ikävistä tosiasioista muistuttava kirja, Half the Sky (suom. Puolikas taivasta). Tällä kertaa Foer vei voiton, mutta suosittelen tarttumaan myös tähän jälkimmäiseen.