Maanantain murheet & Pyhät luut

Luin tässä taas ohimennen hiukan rikoskirjallisuutta Kathy Reichsilta, ja Pyhien luiden jälkeen päätinkin pitää taukoa moisista, tai ainakin Kathy Reichsista, sikäli läpeensä tuttu on nyt kirjoittajan juonenkehittelykaavio.

Juonista lyhyesti (mitä nyt enää muistan). Maanantain murheet (Monday Mourning) sijoittuu vaihteeksi Montrealiin, jossa pizzerian kellarista löytyneet ihmisen luut johdattavat oikeusantropologimme Brennanin erikoisen vyyhden jäljille. Luut tuntuvat kuuluvan kolmelle nuorelle naiselle, joita ei tunnu kaipaavan kukaan. Sitten Brennan saa puhelinsoiton, jossa vanha nainen vihjaa tietävänsä jotain tapauksesta, jonka jälkeen tohtorimme ei maltakaan laskea tapausta käsistään. Varsinkaan sen jälkeen, kun soittaja löytyy kotoaan kuolleena. Myös Tempen asuntoon taas vaihteeksi murtaudutaan, ja viime hetkillä sankarittaremme saattaa itsensä perinteiseen hengenvaaraankin. Suhde komeaa rikostutkija Andrew Ryaniin tökkii, mutta lopussa kaikki on toki hyvin. Juoni on tässä kirjassa varsin näppärä, mutta ei valitettavasti erityisen kiinnostava. Teknistieteellinen pohjatyö vakuuttaa jälleen.

Maanantain murheita kirjastoon palauttaessani hyllyssä nökötti tyrkyllä sarjan seuraava otos, Pyhät luut (Cross Bones). Tässä kirjassa ortodoksijuutalaisen liikemiehen mystinen kuolema johdattaa sankarittaremme ikivanhojen luulöydosten jäljelle ja Israeliin asti. Teorioissa pyöritellään kristinuskon perusteita kuin ties missä da Vinci -koodissa (jota en ole lukenut, joten en oikeasti tiedä, onko näillä kirjoilla muuta yhteistä kuin se, että Pyhissä luissa Brownin bestselleriin viitataan kerran tai kaksi), ja henkikultakin on taas välillä vaarassa. Lopulta maailman uskontojen tasapaino ei vaarannukaan ja kaiken takana onkin jälleen kerran vain viheliäinen opportunismi.

En jaksanut juuri ollenkaan innostua tästä kirjasta, enkä kyllä nyt jälkikäteen tiedä miksi, sillä periaatteessa olen kyllä kiinnostunut arkeologiasta. Ehkä ainakin osittain siksi, että kirjassa spekuloidaan sillä, että josko Jeesus Nasaretilainen sittenkin olisi jäänyt käärinliinoissaan hautaan eikä noussutkaan taivaaseen: minusta tämä luonnollisesti on se todennäköisin tapahtuma, ja vaikka toki tiedän, että maailmassa on kosolti ihmisiä, jotka eivät näin ajattele, en jaksa vaivata päätäni Raamatun ja todellisuuden välisillä ristiriidoilla. Joka tapauksessa kiinnostukseni hieman nousi, kun kirjan lopun krediiteistä ilmeni, että kirjan kaivaukset ja muut spekulaatiot perustuvat vankasti todellisuuteen. Opettavaista!