tiistai 5. huhtikuuta 2011

Viides päivä: A book that makes you happy

Huhtikuun haasteen viidentenä päivänä mennäänkin jo sitten melko abstrakteihin sfääreihin. Kirja joka tekee onnelliseksi? Vai ehkä sittenkin iloiseksi? Sanan happyhan voi kääntää kummin vain. Onnellisuus on kuitenkin mielestäni jotenkin enemmän kokonaisvaltaista tyytyväisyyttä, tunne, jonka saavuttamiseen ei taida hyväkään kirja ihan riittää. Tulkitsen siis, että iloinen riittää.

Valinta on kuitenkin, taas kerran, vaikea, sillä keksin monta erilaista tapaa, jolla kirja voi tehdä iloiseksi. Ensinnäkin voisin olla iloinen kirjan omistamisesta, siitä että olen vaikka löytänyt hyllyyni jonkinlaisen harvinaisuuden. Tällöin olisin iloinen kirjasta palasena materiaa, joka juuri minulla on. Toisaalta kirja voi tehdä iloiseksi sisällöllään: kirja voi olla todellinen hyvänmielen romaani, tai sitten kirjan tapahtumat ovat sellaisia, että tulee iloiseksi siitä, että itsellä on asiat hyvin. Lisäksi kirja voi tehdä iloiseksi saavutuksena: en tiedä tekisikö Joycen Odysseuksen läpikahlaaminen minusta välttämättä erityisen hymyileväisen iloista, mutta varmasti jonkinlaista tyydytystä senkin selättämisestä saisi. Niin, ja voihan kirja tehdä iloiseksi vaikka siksikin, että se muistuttaa jostakusta rakkaasta ihmisestä, onnellisesta ajasta tai hauskasta tapahtumasta. Ja tietenkin lukematon kirja voi helpostikin tehdä iloiseksi: edessä on mahdollisesti uusi, huikea lukukokemus!

Nyt kun olen taas problematisoinut yksinkertaista asiaa kylliksi, onkin sopiva aika alkaa valita oikeaa ehdokasta (ja ei, en tosiaan ole vielä päättänyt mihin valintani kohdistuu, vaikka kirjoitan  jo tätä merkintää).

Kävin tuijottamassa kirjahyllyä.

Lopputulos on, että haluan taas vastata Fedja-setä, kissa ja koira, joten vastaan taas: Fedja-setä, kissa ja koira tosiaan on kirja, joka saa minut iloiseksi. Se on sympaattinen ja hauska, sitä voi lukea koska tahansa ja siitä voi omaksua itselleen koko joukon hupaisia, tai kryptisiä, lainauksia. Se muistuttaa minua hauskasta päivästä, sitä voi lukea ääneen toisille ja olen aika iloinen siitäkin, että omistan sitä ihan kaksin  kappalein (vaikka se alkuperäinen kappale on edelleen kadoksissa).

Muita vaihtoehtoisia ilostuttajia ovat ainakin Markus Kajon Kettusen kootut (olen aina tykännyt lakonisesta verbaalikikkailusta tyylilajina), Rimmisen Pussikaljaromaani (se on hauska, lisäksi pidän Rimmisen kirjoitustyylistä, romaanin ideasta ja toteutuksesta), Julio Cortazarin Tarinoita kronoopeista ja faameista (etenkin kokoelman loppuosan tarinat, no, juuri kronoopeista ja faameista), Erlend Loen kirjat (erityisesti Supernaiivi ja ensimmäinen Kurt-kirja) ja Kurt Vonnegutin tuotanto.

4 kommenttia:

  1. Hyviä valintoja kaikki (tosin ihan jokaista en ole lukenut). Totta tuokin, että kirjasta voi iloita monella tavalla. Odysseia saa ilahduttaa minua vielä joskus, kai.

    VastaaPoista
  2. Aluksi tätä oli tosi vaikea keksiä, että mitä ihmettä tässä nyt valitsee. Nyt kun on käynyt lueskelemassa muiden vastauksia ja miettinyt asiaa, keksisin näitä vielä lisää :D Odysseus on minulla hyllyssä, olen joskus päässyt muistaakseni sivulle 82. Saa nähdä tuleeko se joskus luettua.

    VastaaPoista
  3. Sitä vaan, että lainasinpa näiden sun juttujen perusteella sekä Fedja-setä, kissa ja koiran (jota en jostain kumman syystä ole lapsena kuullut ääneen luettuna tai lukenut itse) ja sitten vielä kaksi kirjaa Cortazarilta. Saa nähä!

    VastaaPoista
  4. Tuomas, jännää! Toivottavasti pidät!

    VastaaPoista